Kenen turvallisuudella on merkitysta?

“Mita saa sinne menet tapettavaksi ?”, murahtaa iakas naapurin mies, kun huutelen kotirappusilta hyvasteja ennen Ugandaan lahtoani.

Samat varoitukset sain kuulla moneen kertaan ennen puolen vuoden Afrikan komennustani. Jos olisin ollut lahdossa New Yorkiin tai Lontoosen, minulle olisi toivotettu hyvaa matkaa ja mielenkiintoisia kokemuksia, mutta Afrikkaan lahto laukaisee ihmisissa varoittelurefleksin.  Minulle toivotettiin ennen kaikkea turvallista matkaa.

Totta, itaisessa Afrikassa on levotonta ja tarkoitus on sita paitsi vierailla useilla alueilla, jolle on asutettu Kongosta, Somaliasta ja muista Ugandan naapurimaista tulleita pakolaisia. Heinakuussa 2010 Kampalassa tapahtui pommi-isku, jonka tekijaksi ilmoittautui somalialainen terroristijarjesto Al-Shabaab. Sen jalkeen on turvatoimia lisatty niin etta lahes jokaisen ravintolan portilla laukut tarkastetaan, auton  hansikaslokerot avataan ja sisaanpyrkija mitataan katseella paasta kantapaahan.

Silti vaitan, etta minunkaltaiseni  eurooppalainen nainen ei ole ensisijaisesti vaaravyohykkeessa ainakaan verrattuna heihin, joiden elamaan olen tullut tutustumaan. Hyvan perusterveyden ansiosta en altistu ensimmaiseksi koleralle tai muille epidemioille. Luku- ja kirjoitustaito seka paasy internettiin takaavat, etta saan nopeasti tietoa uhkaavista vaaroista. Sen sijaan, jos olisin esimerkiksi Kongosta paennut ikaiseni kaupunkipakolainen, alkaisin olla jo tilastollisen elinikani loppupaassa. Henkeani ja terveyttani ei ehka enaa uhkaisi  sotilaallinen vakivalta, mutta rakenteelliset, koyhyyteen ja vallattomuuteen liittyvat uhkat olisivat hyvinkin todellisia

Samaan aikaan kun suomalaiselle naiselle osoitetaan myotatuntoa ja tarjotaan rohkaisua, netin keskustelupalstat ovat taynna puheenvuoroja, joissa kiistetaan Afrikan mantereelta tulevien pakolaisten todellinen avuntarve. Pakolaisten ja erityisesti kiintioiden ulkopuolella tulevien turvapaikanhakijoiden olisi  kirjoittajien mielesta parempi pysya kotinurkillaan, silla “ei heilla siella mitaan todellista vaaraa ole”. Sita paitsi “sopeutuminen Suomeen on alkeellisista oloista tuleville jokseenkin mahdotonta”. 

Todennakoisesti kysymys on siita, etta minut suomalaisena nahdaan arvoisempana uhrina, koska olen kulttuurisesti lahempana muita suomalaisia. Jos joutuisin todelliseen vaaraan tai onnettomuuden uhriksi, olisin melko varmasti suomalaismedian uutisaihe, kun taas sen kongolaisen kaupunkipakolaisen kohtalo ei hetkauta ketaan.

En ole kiittamaton saamastani myotatunnosta, en myoskaan uhkarohkea ja varomaton, sen lupaan. Mutta aion olla utelias ja ottaa selvaa siita, miksi niin monet haluavat taalta turvaan.