marimaasilta

Sandaaliin tarttunutta

  • Sandaalit matkaavat nayttelyyn.
    Sandaalit matkaavat nayttelyyn.
  • Teltassa.
    Teltassa.

Viime viikkoina olen lahes sananmukaisesti kontannut maailman pakolaisten jalanjaljissa. Vapaaehtoispestini yhtena tyotehtavana on ollut kayda lapi ja tarkistaa Pata, sandaali ja teltta –nayttelyn aineistot ennen kuin ne lahtevat kiertueelle Suomen Pakolaisavun toimipaikkoihin Ugandassa.

Nayttely on suomalaisen elokuvantekijan ja taiteilijan Kristiina Tuuran ideoima tilateosten sarja, joka koostuu pakolaisleireilta ja vastaanottokeskuksista keratyista esineista seka niiden omistajien elamantarinoista. Nayttely oli esilla muun muassa viime vuonna Suomessa Turun kulttuuripaakaupungissa. Ugandassa on toteutettu samasta aiheesta pienimuotoisempi versio, jossa esineiden luovuttajina ovat naapurimaista tulleet pakolaiset.

Mita siis teen? Puran autonkuljettajamme Denisin kanssa suurista muovisakeista satamaarin kuluneita sandaaleita, kuhmuraisia kattiloita ja erivarisia virkattuja ja kirjoittuja liinoja. Jarjestamme esineiston kokeeksi toimiston pihalle ja ihmettelemme parinsa hukanneita varvastossuja. Yhteen ommelluista liinoista pitaisi muodostua teltta, mutta ompeleet repsottavat. 

Sita ennen olen kaynyt lapi kuva- ja tekstitiedostoja, joita on koottu eri maissa ja maakunnissa ja mita ilmeisimmin myos mita erilaisimmilla arkistointilogikooilla. Jokaiseen sandaalipariin, kattilaan tai kasityohonhan pitaisi liittya sen omistajan tarina, mutta mika ihme on juuri naiden sandaaleiden kulkema polku?

Tyon motivaatio oli jossain vaiheessa kieltamatta hukassa, silla tutkijanlaatuuni ei oikein sopinut, etta yhteen haastateltavaan liittyva haastattelulomake, sen puhtaaksikirjoitettu versio ja niihin liittyva kuva eivat koskaan loytyneet loogisessa jarjestyksessa. Asiaa ei myoskaan helpottanut, etta yhdessa tossuparissa saattoi olla kolmekin eri numeroa.

Mutta kuten usein kay, aineistoon uppoaminen tuottaa uusia tuloksia. Toimiston pihanurmella ryomiessani unohdun valilla muovinen varvassandaali kadessani miettimaan sen omistajaa. Kantaosa on loppuun kulunut, useimmiten kyseessa on omistajansa ainoa kenkapari. Osa on matkannut nayttelyyn toiselta puolelta maailmaa. Vaaleansiniset tossut Jalalabadista. Virkattu liina on kosovolaisen naisen suomalaisessa vastaanottokeskuksessa valmistama. Tassa padassa on pohjois-Kivusta kotoisin oleva pyoratuoliin sidottu John keittanyt cassavaa perheelleen.

Otan hellasti kateeni kuhmuraisen padan ja olen hetkessa ylta paalta noessa. Kattila on joissain tapauksissa kulkenut perheen mukana kotoa pakolaisasutusalueelle. Useimmiten kattila on kuitenkin saatu UNHCR:n virkailjoilta ja on ainoa perheen omistama kayttoesine. Ntindan torilla vastaavan kattilan saa 7000 shillingilla eli parilla eurolla.

Uutisten valittama kuva esimerkiksi Afrikan suurten jarvien alueen sodista on vain pieni raapaisu siita, mita ihmiset ovat todella kokeneet. Nayttelyyn liittyvat tarinatkaan eivat ole kovin yksityiskohtaisia, silla moni ei yksinkertaisesti halua muistella kipeita asioita.

Kampalassa haastateltu kongolaisnainen kertoo kuitenkin melko yksityiskohtaisesti:

“We had a family conflict concerning land. My grandfather had a big chunk of land but my paternal Uncle coveted this whole land and he killed my grand parents with a gun. This Uncle of mine was a soldier.

When we had this news, my father went to my grand parents’ place to confirm what exactly happened. When this Uncle heard that my father had come around, he came over and killed my father too.

After killing these three people, he still wanted to finish all the other family members. It was at this point that we decided to flee for our dear lives. We ran away from home up to Bunagana by pretending like we were going to the market until we reached Bunagana and boarded a bus heading to Kisoro.”

Jo tama yksi Nyangoma Amisin kertoma tarina valottaa sita, kuinka sotatilannetta kaytetaan hyvaksi  muiden ongelmien ratkaisemiseksi ja kuinka taloudelliset ongelmat kietoutuivat Kivun alueella kaytaviin  kapinallistaisteluihin.

Meille nama tapahtumat esitetaan uutisissa ja dokumenteissa usein yksinkertaistettuina hyvan ja pahan valisina taisteluina, mutta todellisuudessa jokaisella tarinalla on oma monimuotoinen taustansa, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiinnostavan kulttuuripainotteisen kertomuksesi kruunaa tuo rytminmuutos karun sotatodellisuuden puolelle. Kiitos myös kuvituksesta.